Q&A // ensimmäinen

Tässä vihdoin ensimmäinen osa vastauksia teidän kysymyksiinne. Mä niin pelkäsin, että kukaan ei kysyisi mitään ja lopulta mä hukuin niiden kysymysten alle. Kiitos tuhannesti kaikille kommentoijille!

Päädyin vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, koska en vain tiennyt mitä karsia. Kysymyksiä oli kuitenkin niin paljon, että päätin jaotella ne aihealueittain ja julkaista kahdessa erässä. Eli here we go.

AUPAIR

Miksi päätit lähteä aupairiksi? / Mistä sait innostuksen lähteä au pairiksi?

Mä olin aina ajatellut ja sanonut kaikille, että lukion jälkeen mä lähden aupairiksi. Ja niin mä vain lähdi. Mitä sitä sen enempää pohtimaan.

Suosittelisitko sitä muille?

Suosittelisin. Täytyy vain olla lapsirakas ja joustava ihminen.

Menitkö au pairiksi järjestön kautta vai ilman?

Ilman, aupair worldin kautta.

Jos ilman järjestöä, niin mistä kaikesta sun piti huolehtia (meinaan paperihommia ja mahd. työlupia sun muita)?

Tein muuttoilmoituksen väestönrekisteriin ja ilmoituksen Kelalle. Perheen kanssa sitten voi tehdä kirjallisen sopimuksen, mutta en tiedä tarkalleen mitä kaikkea siihen kuuluu.

Miltä tuntuu asua kokonaan erilaisessa maassa, melkeinpä aivan yksin?

Enhän mä täällä yksin ole. Joo aluksi tietysti kaikki oli uutta ja uuvuttavaa, mutta ulkomailla asuminen on oikeastaan ihan bueno. Mahtavaa huomata miten sitä voi luoda ihan uudet kaveripiirit, rutiinit ja löytää toisen kotikaupungin.

Parhaat puolet au pairiudes?

Halpa tapa päästä ulkomaille ja oikeasti kokea toista kulttuuria. Oppii uusia asioita itsestään, tietää paremmin mitä elämältään haluaa, oppii uuden kielen, tapaa mahtavia ihmisiä ja saa uusia ystäviä. Myös lasten kanssa on paljon ihania hetkiä ja muistoja, joita en ikinä vaihtaisi pois.

Paskimmat puolet au pairiudes?

Perheestä riippuen, mutta mulla ainakin se tunne, että on koko ajan vieras toisten nurkissa. Myös se, että asuu työpaikalla on välillä aika raastavaa. Perseestä on välillä myös vähäinen vapaa-aika ja mitätön palkka.

Onko au pairina olo ollut sellaista, mitä kuvittelit?

On ja ei. Ehkä mulla kuitenkin oli vähän turhan ruusuiset kuvitelmat tästä kaikesta. Ihminen kuitenkin tottuu ja sopeutuu kaikkeen niin nopeasti.

Mikä on ollut haastavaa, entä yllättävän helppoa?

Ehkä vaikeaa on vapaa-aika viikolla. Saanko mä lähteä kun olen vapaa vai oletetaanko mun jatkavan iltaan asti, onko ok jos menen hetkeksi lepäämään huoneeseeni tai käyn lenkillä, vai pitäisikö mun jäädä touhuamaan lasten kanssa tai tehdä ruoka tms. Loppujen lopuksi yllättävän helppoa se vain oli yhtäkkiä vaihtaa rooli lapsesta ”äidiksi”.

Mitä yllätyksiä au pairina olossa on tullut vastaan?

Emmä tajunnut miten pahasti näihin lapsiin voi kiintyä.

Millainen suhde sulla on sun hostvanhempiin? Meaning onko ne selvästi pelkästään sun pomoja vai voisitko hengailla niiden kanssa ihan vapaa-ajallakin?

Viime syksynä varsinkin aika takkuileva suhde. Ne olivat selvästi vain pomoja ja eivät paljoa mulle koskaan puhuneet. Vähitellen sain sitten itsekin ääneni kuuluviin ja nyt asiat paremmin. En mä mikään perheenjäsen vieläkään ole, mutta ton äidin kanssa on ihan jees välillä viettää aikaa.

Miten sait kavereita aupairina olon aikana?

Blogin kautta, facebookista, kavereiden kautta tutustui lisää muihin ja kun liikkuu ihmisten ilmoilla niin tutustuu väkisinkin. Mä itse pelkäsin, etten löydä yhtään ystäviä ja kuinka turhaksi peloksi se osoittautuikaan.

Jos kokemasi perusteella saisit valita uudestaan lähtisitkö vai etkö lähtisi, kumpi/miksi?

Lähtisin ehdottomasti! Vaikka mä valitankin paljon, vaikka tämä on raskasta ja vaikka välillä ei millään meinaisi jaksaa, niin tästä saa niin paljon irti. Niin kliseistä kuin se onkin täällä kasvaa ihmisenä ihan valtavasti.

RANSKA

Miten Ranskassa tavat, kulttuuri, kaupungit ym. eroavat Suomesta?

Jos alkaisin vastata kattavasti, niin tästä tekstistä tulisi loputon. Mutta näin muutama: juuston ylensyönti, teitittely, parkkeeraus (jätä minne vain milloin vain), halpa viini, koluluun 3-vuotiaana, iltaruoka vasta klo 19:00-21:00...

Paras asia mitä sulle on siellä Ranskassa tapahtunu tai paras muisto sieltä?

Mä olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, oppinut puhumaan ranskaa ja muuttunut henkisesti niin paljon. Ihania muistoja on niin miljoonia, että niitä on paha alkaa luettelemaan.

Lempipaikka Ranskassa?

Annecy on mulle kuin koti, sinne tulen varmasti palaamaan vuosienkin päästä. Pariisinmatkasta en taas koskaan kieltäytyisi ja tulen viettämään jo toistamiseen synttäreitäni siellä. Mutta mun lempipaikka on silti Nizza.

Miksi juuri Ranska? Mietitkö muita vaihtoehtoja, jos niin mitä?

Kai mä olin aina mielessäni päättänyt lähteä Ranskaan, vaikka muitakin vaihtoehtoja väitin harkitsevani (Australia, Uusi-Seelanti, Kanada). Mä kuitenkin halusin -ja haluan edelleenkin- että Ranska ja ranskankieli on se mun juttu. Joku tässä patonkien luvatussa maassa ja kurkkuärrässä vaan viehättää.

Olitko käynyt Ranskassa ennen?

Olen. 13-vuotiaasta teinistä asti käynyt melkein vuosittain maman kanssa motivoimassa ranskanopiskeluja.

Kauanko olet siellä?

9kk

Missä päin Ranskaa asustat?

Haute-Savoien alueella.

Mikä on ollu semmonen suurehko kulttuuriero mikä yllätti eniten?

En tiedä yllättikö, mutta ihmisten kohteliaisuus ja liikennekäyttäytyminen. Esim. aina kun lähtee kaupasta huikataan kassa-tädille, että ”Merci beaucoup, au revoir, bonne journée” Eli kiitos, näkemiin ja hyvää päivänjatkoa. Suomessa hyvä jos edes nyökätään lähtiessä. Myös teitittely ja s'il vous plaît:n tunkeminen joka väliin tuotti aluksi kamalasti vaikeuksia. Liikenteestä mulla on suunnitteilla tehdä ihan oma postaus lähiaikoina.

To be continued...